 |
|
|
|
ISSN 1797-3120
Pääkirjoitus Uutiset KolumniLukijoiden kirjoituksia Vaaliliite Kuvakilpailun satoa
|
Georgia ei muuttanut mitään Eduskunnan enemmistö piti hallituksen toimia Georgia-asiassa onnistuneina. Vasemmisto varoitteli kuitenkin ulkoministeri Alexander Stubbia yrityksistä käyttää Georgiaa Nato-jäsenyyden ajamiseen. Stubb sanoi, ettei hän ole esittänyt, että Georgian vuoksi pitäisi vetää johtopäätöksiä Nato-jäsenyydestä. Hänen mielestään tulee kuitenkin pitää silmät auki. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari peräsi myös realistisen Venäjä-analyysin tarvetta. Puolustusministeri Häkämies puolestaan esitti maanpuolustuskurssin avajaisissa, että nykyinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekokäytäntö on liian hidas ja jäykkä nykyoloihin. Hän haluaisi lisätä mahdollisuuksia muuttaa nopeastikin myös puolustuspoliittisia päätöksiä. Hän korvaisi nykyiset tuvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot yksinkertaisilla vuosittaisilla pääministerin ilmoituksilla. Ulkoministeri Stubb ehdottaa, että eduskunta kävisi vastedes vuosittain perusteellisen keskustelun ulkopolitiikasta. Hän pitää nykyistä selontekomenettelyä liian kankeana ulkopoliittiseen ”ajassa elämiseen”. Tarkoittaneekohan hän todellakin, että Eduskunnassa vuosittain keskusteltaisiin siitä mihin suuntaan ulkopolitiikkaa muutetaan ? Väitetään viimeistään Georgian - kriisin herättäneen suomalaiset siihen tosiasiaan, että neljän vuoden välein päivitettävä turvallisuusselonteko on auttamatta vanhentunut tapa toimia nykyajan maailmassa. Samoin väitetään Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon ”kivettyneen opinkappaleeksi”. Niin tavallaan onkin sillä maamme ”puolustusstrategia”on hakattu kiveen Suomenlinnan Kuninkaanportilla. Pitkäjänteisyys on välttämätöntä puolustuskykyä rakennettaessa ja ylläpidettäessä. Ratkaisut ovat kauaskantoisia ja ne tehdään vuosikymmeniksi. Kansan enemmistö kannattaa yleistä asevelvollisuutta liittoutumattomuutta ja tukee Paasikiven linjaa. Väitetään, että ”Georgian – kriisin seurauksena maailma ja Suomi ovat muuttuneet”. Samoin on väitetty Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muuttuneen ja tämän vaativan turvallisuusselonteon uusimista. Ei pidä paikkaansa sillä edelleen ”suurvalta on aina suurvalta vaikka voissa paistaisi”. Suurvallan suhtautuminen muihin valtioihin tai kansoihin saattaa muuttua nopeastikin. USA, joka nyt pyrkii eristämään Venäjän oli viime sodassa sen liittolainen. USA tuki talebaaneja Afganistanin sotiessa Neuvostoliiton kanssa. Sittemmin USA hyökkäsi maahan ja kutsuu talebaaneja nyt kapinallisiksi. Yhteenotto Georgiassa tuotti ilmeisesti yllätyksen vain ydinasesateenvarjoon ja pitkänmatkan ohjuksiin luottaville ”tietokone-pojille”, jotka eivät ole tajunneet miten jalkaväki ja panssarit ovat edelleen käyttökelpoisia. Muistettakoon lisäksi miten Vietnam voitti sodan pelkillä käsiaseilla. Ratkaisevia ovat maanpuolustustahto, riittävä sotilaskoulutus ja edes jonkinlainen, vaikka hieman vanhentunutkin, kalusto. Tässä tilanteessa tuntuu käsittämättömältä miten eräät maamme päättäjätkin haluaisivat Suomen liittyvän rypäleasekieltosopimukseen. Tällöin niiden käyttö rajattaisiin vain suurvalloille kuten USA, Kiina ja Venäjä. Kun kyse on maanpuolustuksen suunnittelusta on selontekojen nykyinen neljän vuoden väli todellisuudessa kovin lyhyt. Eihän siinä ajassa useinkaan vielä nähdä muutosten toteutumista. Radikaali ajatus olisi liittää maanpuolustuksen suunnittelu presidentin vaaliin. Etenkin kun tasavallan presidentti kerran toimii myös puolustusvoimain ylipäällikkönä. Todellisuudessahan viime presidentin vaalit olivat tavallaan sotilaspoliittiset kun Paavo Lipponen viime tipassa katkaisi Niinistön voittokulut pelottelemalla, että Niinistö veisi Suomen Natoon. Yrjö Saraste
|
