Lapsiperheiden köyhyys kasvaa yhä

Kuva: Kengät, nimimerkki "Nainen -44", Ajassa Nyt -lehden kuvakilpailu

(13.5.2009 Ajassa Nyt)  Lapsiperheet ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä, selviää THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tuoreesta julkaisusta Lapsiperheiden hyvinvointi 2009.  Lapsiköyhyys on alkanut kasvaa vuodesta 1994 ja se on kasvanut siitä lähtien lähes kolminkertaiseksi.  Lapsiväestössä köyhyys on nyt 14% yleisempää kuin muun väestön keskuudessa. Menojen kattaminen tuloilla oli hankalaa kahdella perheellä viidestä, pienituloisimmassa viidenneksessä yli puolessa perheistä ja yksinhuoltajien perheissä kahdessa kolmesta, selviää julkaisun lapsiperhekyselyn tuloksista.

Vaikka lapsiperheiden vanhemmat käyvät keskivertoväestöä yleisemmin töissä kaikissa tuloryhmissä, muodostavat tulonsiirrot niin oleellisen osan perheiden toimeentulosta, etteivät he yllä samaan kulutustasoon kuin muut.  Tämä on yleistä erityisesti pikkulapsiperheissä.  Pienituloiset lapsiperheet joutuvat elämään "kädestä suuhun" ja yllättävät menot tai tulonmenetykset voivat vaikeuttaa elämää huomattavasti.  Tämä kehityskulku ei selity vain työttömyydellä tai sillä, ettei työtä ole tarjolla heikosti koulutetuille ihmisille.  Lapsiköyhyys on yhteydessä myös perhevaiheeseen ja -rakenteeseen: heikoin tilanne on yksinhuoltajien sekä monilapsisten perheiden lapsilla, tutkimuksesta selviää.

Vanhempien arvio lasten hyvinvoinnista on pääosin hyvä valtaosalla kyselyyn vastanneista, mutta niukan talouden perheissä vanhemmat arvioivat systemaattisesti harvemmin lapsen terveellisen ruokailun, riittävän liikunnan, tyytyväisyyden sekä lapsen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen olevan hyvällä tolalla.

Edellinen lama heikensi osaltaan lapsiperheiden tilannetta

1990 -luvun lama tiukensi aikoinaan taloudellista tilannetta puolessa pikkulapsi- ja koululaisperheistä.  Perheet säästivät tuolloin ruuassa ja vaatteissa ja luopuivat isommista hankinnoista ja matkustamisesta.  Vanhemmat pyrkivät turvaamaan lasten harrastukset, mutta viidennes perheistä joutui tinkimään niistäkin.

Pakollista säästämistä merkittävämpiä perheissä olivat 1990 -luvun laman seuraukset perheen ilmapiiriin ja vanhempien jaksamiseen: puolessa perheistä mieli oli matalalla ja kolmannes vanhemmista koki keskinäisen suhteensa kärsivän. Kun vanhempien henkinen hyvinvointi kärsii, lisääntyy riski lasten käytösongelmiin, masentumiseen, ahdistuneisuuteen ja alkoholin käyttöön. Työttömyyttä kokeneiden perheiden lapset uskoivat muita harvemmin saavansa töitä isona.

Jälkeenjääneisyyttä ei korjattu kasvun vuosina

Lapsiperheille kohdistetut julkiset varat nousivat lamaa edeltäneelle tasolle vasta 2004.  Tulonsiirrot lapsiperheille ovat jääneet selvästi lamaa edeltänyttä tasoa alemmas.  Indeksiin sidottu vähimmäisturvakin on jäänyt jälkeen, mutta keskeisimmät perheiden toimeentuloon vaikuttavat tulonsiirrot (esimerkiksi lapsilisä ja kotihoidon tuki) eivät ole sidottuja indeksiin ja niihin on tehty jälkeenjääneisyyteen verrattuna vähäisiä korotuksia vasta lähivuosina.

Lasten palveluissa luotiin 1990-luvun laman aikana noidankehä: säästöjen ja leikkausten seurauksena lasten saamat peruspalvelut ohenivat sisällöltään ja osittain suorastaan vähenivät. Noidankehää ei kasvun vuosien Suomessa purettu, vaan kunnissa säästettiin edelleen lasten ja lapsiperheiden palveluissa niin neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, päivähoidossa, kouluissa kuin kotihoidon palveluissa. Samaan aikaan kasvoivat erityisoppilaiden osuudet päivähoidossa ja koulussa, kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasmäärät sekä mielenterveyspotilaiden ja lastensuojelun asiakkaiden määrä murros- ja teini-ikäisten keskuudessa.

Suomella ei ole varaa riskeerata yhdenkään lapsen hyvinvointia

"Lapsiperheiden hyvinvointi 2009" -kirjan kirjoittajien mukaan lapsiperheiden taloudellisen tilanteen heikkenemisestä aiheutuvia syrjäytymisriskejä tulisi ehkäistä ja korjata tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys, jotta taloushuolien kanssa kamppailevien vanhempien voimavarat riittäisivät paremmin lapsen hyvinvoinnista huolehtimiseen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Taloustaantuman kanssa kamppailevalla ikääntyvällä Suomella ei ole varaa riskeerata yhdenkään lapsen hyvinvointia.

Lähde:
Johanna Lammi-Taskula, Sakari Karvonen, Salme Ahlström (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. THL:n Teemajulkaisuja 4/2009. Helsinki 2009.
Tilaukset: http://www.stakes.fi/FI/Julkaisut/Kirjakauppa/KKMuut/TEE004.htm.

Kirjallisuutta:

•  Sauli, Hannele & Salmi, Minna & Lammi-Taskula, Johanna: Lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari & Ahlström, Salme (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2009,
•  Salmi, Minna: Rakenteellinen välinpitämättömyys riski lasten tulevaisuudelle. Futura 4/2008,
•  Rimpelä, Matti & Kuusela, Jorma & Rigoff, Anne-Marie & Saaristo, Vesa & Wiss, Kirsi: Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen peruskouluissa 2 – Perusraportti kyselystä 1.–6. vuosiluokkien kouluille. Opetushallitus ja Stakes, Helsinki 2008,
•  Suomalainen lapsi 2007. Tilastokeskus ja Stakes, Helsinki 2007,
•  Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:33,
•  Färkkilä, Niilo & Kahiluoto, Tarja & Kivistö, Merja: Lasten päivähoidon tilannekatsaus. Syyskuu 2005. Sosiaali- ja terveysministeriö, Selvityksiä 2006:16
•  Solantaus, Tytti & Leinonen, Jenni & Punamäki, Raija-Leena: Children’s Mental Health in Times of Economic Recession.Developmental Psychology 2004, Vol. 40, No. 4, 412-429

Tämä teos jonka tekijä on Ajassa Nyt / Kari Laurila on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä.