—Tutkimuksessa oli mukana yhteensä yli tuhat suomalaista ja tanskalaista kaksosparia. Selvitimme, millainen yhteys fyysisellä aktiivisuudella oli tutkittavien painoindeksiin, vyötärönmittaan ja rasvaprosenttiin. Tulokset osoittivat, että korkea fyysinen aktiivisuus pystyy muokkaamaan lihomiselle altistavien geenien toimintaa, Silventoinen kertoo.

Samansuuntaisia tuloksia on saatu jo aiemmin yhdessä suomalaisessa ja yhdessä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.
—Nämä tulokset osoittavat, että liikunta on erittäin tärkeä osa painonhallintaa niillä, joilla on lihavuuteen altistava geeniperimä. Jos altistavaa perimää ei ole, painon pitäminen kurissa onnistuu vähäisemmälläkin liikunnalla, Silventoinen sanoo.

Silventoisen tutkimuksessa selvitettiin myös, onko ruokavalion sisältämän proteiinin määrällä vaikutusta lihavuudelle altistaviin geneettisiin tekijöihin, mutta tällaista yhteyttä ei löytynyt.
— Tarkastelimme normaalin ruokavalion proteiinipitoisuuden vaikutuksia, emme poikkeuksellisen korkeaproteiinisia ruokavalioita, kuten Atkinsin dieettiä, Silventoinen huomauttaa.

Tutkijat ovat havainneet, että lapsuusiän lihavuus ennakoi vahvasti ylipainoa myös aikuisena. Silventoinen haluaa jatkossa selvittää, voitaisiinko tämä jatkumo rikkoa lisäämällä liikuntaa erityisesti niillä lapsilla, joilla on geneettinen alttius lihoa.