Tasa-arvo - saavuttamaton käsite?

(8.10.2009 Ajassa Nyt / Sirpa Ahola-Laurila)  Audin entisen myyntijohtajan Esko Kiesin kommentit naisista Anna-lehden haastattelussa ovat nostaneet jälleen kerran esiin tasa-arvokysymykset.  Onhan selvää, ettei Kiesin asemassa olleen miehen tulisi laukoa naista halventavia kommentteja julkisuuteen.  Toisaalta, jos Audin myyntijohtajan ajatusmaailma on noin sovinistinen, sen esiintulon luulisi olevan positiivista ainakin naisalaisten kannalta.

Tasa-arvo sinänsä on vaikea käsite.  Jokaisen pitäisi tietenkin saada samasta työstä samanarvoinen palkka eikä toista ihmistä saa halventaa, mutta näinhän tulee olla sukupuolesta riippumatta.  Jostain ihme syystä naiset monesti ajattelevat, että jos he sikailevat ja esineellistävät miehen, se on tasa-arvoa.  Onhan kuitenkin lähinnä säälittävää, jos aletaan kilpailla, kumpi on tunteettomampi; mies vai nainen.  Jos tasa-arvo on sitä että nainen joutuu luopumaan naisellisuudesta ja mies kadottaa maskuliinisuutensa, ollaan kyllä hakoteillä.

On myös joukko miehiä, jotka kuvittelevat, että tasa-arvon myötä miehisyys katoaa.  Nämä nyyhkivät nöhvelimiehet kokoontuvat sitten joukolla suremaan kadotettua miehuuttaan.

Hannu T. Sepposen ja Arno Kotron kokoama kirja ”Mies vailla tasa-arvoa” on kokoelma miesten kirjoitelmia tasa-arvosta.  Vaikka esipuheessa sanotaan, että ”kirjaa ei ole suunnattu naisia tai sukupuolten tasa-arvoa vastaan, vaan se on tarkoitettu yksipuolisen tasa-arvokeskustelun ja -politiikan kritiikiksi”, ei voi välttyä katkerasta sävystä useimpien kirjoitusten kohdalla.  Ikävä tosiasia tuntuu olevan, että kun naisen asema paranee, joidenkin miesten miehisyys kärsii.  Toisaalta taas moni nainen kuvittelee päihittävänsä miehen vain aliarvioinnilla ja halveksunnalla.

Mies vailla tasa-arvoa –kirjassa Esa Sariola on oivaltanut ”mistä näitä riittää” –kirjoituksessaan osuvasti tämänhetkisen tasa-arvokeskustelun tilan: ”Jos vertaisi lehdistön palstoilla käytyä sukupuolten sotaa perheriitaan, tämän hetken tilanne näyttäisi olevan sellainen, että kumpikin osapuoli on itse tykönään tehnyt sen havainnon, ettei noiden kanssa pysty keskustelemaan.  Johtopäätökset vain ovat erilaiset.  Miehet ovat vetäneet karvat korvilleen ja kääntäneet vaieten selkänsä kun ei kerran mikään auta, naiset taas huutavat ja huitovat vielä rajummin, kun ei kerran vähempi riitä.”

Tasa-arvoliike avioliiton tuho

Kari Haanelalla on tasa-arvoliikkeestä huonoja kokemuksia.  Hän oli aikanaan naimisissa ja elämä kulki "hippiaatteen mukaisesti".  Kari oli mm. perustamassa rauhanfoorumia 1983 Haukiputaalla ja eli muutenkin vaimoineen aktiivista kulttuurielämää.  Vaimo liittyi naisasialiitto Unioniin ja siitä alkoi suhteen alamäki.  Siihen aikaan Oulussa liikettä johti joukko, joka alkoi painostaa ja manipuloida Karin vaimoa miehiä vastaan.  Ajatus oli, että kaikki miehet ovat pahoja ja hyväksikäyttäjiä.  Kari koki, että naiset, jotka olivat ajamassa tasa-arvoa, tunsivat suoraa vihaa miehiä kohtaan.  Hän vertaa liikettä uskonlahkoihin, joissa heikko ihminen koukutetaan ja pakotetaan ajamaan oman yhteisön etua.

Karin mielestä naisasialiitto Unioni oli angstinen järjestö, joka toimi ihmisyyttä vastaan.  Alistamalla toinen, ei hänen mielestään saada mitään rakentavaa aikaan.  Ajoittain hän sanoo tuntevansa oikeutettua vihaa, menettihän hän oman vaimonsa niin sanotun tasa-arvon vuoksi.

Katugallup:

1.  Toteutuuko tasa-arvo?

2.  Miksi ei?

Sampo Karjalainen 1.  Ei 2.  Ihminen on itsekäs -valitettavasti	Hanna Mikkonen 1.  Ei 2.  Koska on niin paljon tasa-arvoeroja	Elsa Koivula 1.  Ei, mutta toisaalta riippuu ihmisten luonteesta ja joidenkin suhde voi olla oikeinkin hyvä 2.  Maailman meno on nykyään epävarmaa ja ihmisten on vaikea luottaa toisiinsa