Väitöksen mukaan köyhyyden tehokas vähentäminen on mahdollista

(4.3.2009 THL)  Julkisiin tulonsiirtoihin perustuva järjestelmä näyttäisi väitöstutkimuksen mukaan pystyvän vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Parhaiten tähän näyttäisi tepsivän toimeentulotukeen puuttuminen. Köyhyyden tehokas vähentäminen edellyttäisi toimeentulotuen tason nostoa. Näin todetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemassa Seppo Sallilan väitöskirjassa Hyvinvointivaltion optimaalisen köyhyyspolitiikan määrittelyä.

Väitöskirjassa etsitään ratkaisua siihen, miten tulonsiirto- ja verotusjärjestelmän muodostamaa monimutkaista, toisiinsa vaikuttavien osasten kokonaisuutta voitaisiin hallita siten, että tuloksena olisi köyhyyden tehokas väheneminen.

Väitöksen päätuloksen mukaan köyhyyttä voitaisiin vähentää joko puuttumalla toimeentulotukeen tai muuhun perusturvaan. Näistä toimeentulotuen korotus olisi tehokkaampi kuin muuhun perusturvaan kohdistuvat muutokset. Näihin ei sisältyisi toimeentulotukijärjestelmän muutoksia. Perusturvan muutokset vähentäisivät köyhyyttä, jos keskityttäisiin alimpaan työttömyysturvaan, yksinäisen kansaneläkkeeseen, asumistukeen ja opintorahaan.

Tulokset perustuvat mallinnukseen, joka osoitti myös, että toimeentulotuen korotus olisi huomattavasti muita perusturvan korjauksia halvempaa. Tutkimuksen mukaan tämä johtuu siitä, että toimeentulotuen normien nosto suuntautuisi paljon todennäköisemmin köyhille kotitalouksille kuin syyperustaisen sosiaaliturvan tason nosto. Toimeentulotuen nosto näyttäisi tehoavan parhaiten kaikkien väestöryhmien köyhyyteen.

Tutkimusvälineenä Seppo Sallila on käyttänyt mikrosimulointimallia eli tietokoneohjelman muotoon muutettua tulonsiirto- ja verotusjärjestelmää. Empiirisenä aineistona on tulonjakotilasto. Mallilla on tehty yksittäisiä köyhyyttä vähentäviä muutoksia ja tutkittu kunkin muutoksen vaikutusta köyhyysindeksin arvoon. Muutoksen vaatima rahoitus on etsitty vastaavasti, mutta valitsemalla paras tekijä eriarvoisuusindeksin perusteella. Rahoitustekijä on määritelty sen suuruiseksi, että järjestelmä pysyy kustannusneutraalina. Tätä on jatkettu niin kauan, kunnes on saavutettu alin köyhyyden taso.

Väestöstä 4-6 prosenttia köyhiä

Jos tuloilla mitatun köyhyyden rajaksi määritellään 50 prosenttia kotitalouksien keskimääräisestä tulosta, 2000-luvulla Suomen väestöstä 4-6 prosenttia on ollut köyhiä. 1990-luvulla köyhien osuus oli 3-4 prosenttia. Väestön käytettävissä olevien tulojen keskiarvo on jatkuvasti noussut vuoden 1994 jälkeen. Samana aikana köyhille suuntautuneiden tulonsiirtojen taso on joko pysynyt paikallaan tai laskenut.