 |
|
|
|
ISSN 1797-3120
PääkirjoitusUutiset Kolumni Lukijoiden kirjoituksia Vaaliliite Kuvakilpailun satoa
|
YK:n tavoite puolittaa maailman köyhyys vuoteen 2015 mennessä tuskin toteutuu Köyhyys ja syrjäytyminen ovat vakavia uhkia myös Suomessa (17.10.2009 / THL) YK:n yleiskokous julisti vuonna 1992 lokakuun 17:nnen kansainväliseksi köyhyyden poistamisen päiväksi. Vuonna 2000 YK:n jäsenvaltiot asettivat kahdeksan vuosituhattavoitetta, joista ensimmäinen on äärimmäisessä köyhyydessä ja nälässä elävien ihmisten määrän puolittaminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2015 mennessä. Monissa osissa maailmaa nähtiinkin jo positiivista kehitystä, mutta ruoka-, energia- ja finanssikriisi uhkaavat nyt vakavasti tuon tavoitteen saavuttamista.Maailmanpankin mukaan ihminen on äärimmäisen köyhä, kun hänellä on käytettävissään vähemmän kuin 1,25 dollaria päivässä. Näin mitattuna äärimmäisessä köyhyydessä eli vuonna 2005 1,4 miljardia ihmistä. Heistä 70 prosenttia on naisia ja tyttöjä. Melkein puolet maailman väestöstä – yli kolme miljardia ihmistä – elää alle 2,50 dollarilla päivässä, ja vähintään 80 prosenttia alle 10 dollarilla. Köyhyys on enemmistön ongelma. Köyhyys koskettaa kehittyvien maiden ohella myös vaurasta Eurooppaa, siksi ensi vuosi on julistettu Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. Köyhyys ymmärretään Euroopassa suhteellisena köyhyytenä, joka määritellään suhteessa kunkin maan elintasoon. Rahassa laskettuna köyhäksi voidaan katsoa henkilö, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisista keskimääräisistä tuloista. Näin esimerkiksi Puolassa köyhyysriskissä ovat alle 200 euron tuloille jäävät yhden hengen kotitaloudet. Kahden aikuisen ja kahden lapsen kotitalouksissa raja on 440 euroa. Suomessa vastaavat luvut ovat noin 1000 ja 2200 euroa. Kaikkiaan 79 miljoonaa eurooppalaista – eli noin 16 prosenttia EU:n väestöstä – elää köyhyydessä, eikä heidän osuutensa ole pienentynyt lainkaan viimeisten kymmenen vuoden aikana huolimatta korkeimmalla poliittisella tasolla asetetuista tavoitteista. Suomi menestyy edelleen suhteellisen hyvin kansainvälisissä vertailuissa, kun puhutaan köyhyysriskistä ja viimesijaisen sosiaaliturvan saamisesta. Siitä huolimatta vuonna 2007 köyhiä tai pienituloisia lapsiperheitä oli enemmän kuin koskaan 1970-luvun alun jälkeen. Köyhyydessä elävien lasten määrä on kasvanut voimakkaasti laman jälkeen, jopa selvästi voimakkaammin kuin koko väestön köyhyys. Suomi on menettänyt asemansa kaikkein pienimpien tuloerojen maana. Tuloerojen ja suhteellisen köyhyyden kasvu ovat seurausta sekä työmarkkinoilla menossa olevasta nopeasta rakennemuutoksesta että eri hallitusten harjoittamasta politiikasta. Verotus ja sosiaaliturva tasaavat tuloeroja yhä vähemmän. Tämä heikentää sosiaalista liikkuvuutta ja pohjoismaisille hyvinvointivaltioille ominaista mahdollisuuksien tasa-arvoa. Työttömyyden lisääntyminen uudelleen pitkän laskun jälkeen vaikeuttaa tilannetta entisestään. Lasten ja nuorten riskiä syrjäytyä kuvaa, että erityispäivähoidossa olevien lasten osuus on kasvanut vuoden 2001 6 prosentista 8,5 prosenttiin päivähoidossa olevista lapsista. Kodin ulkopuolelle ja huostaan otettujen lasten määrät ovat kasvaneet tasaisesti 1990-luvun laman jälkeen, samoin on kasvanut lasten ja nuorten psykiatrinen erikoissairaanhoito. Peruskoulunsa kesken jättäneiden tai toisen asteen koulutukseen hakeutumatta jääneiden määrä on kasvanut. Tässä tilanteessa olevia 17–24-vuotiaita nuoria oli vuonna 2008 jo runsaat 61 000. Pienituloisuus ja suoranainen köyhyys ovat tunnetusti merkittävä este riittävän ja terveellisen ravinnon saamiselle. Leipäjonot ja ruokapankit ovat valitettavasti edelleen arkipäivää myös Suomessa. Asunnottomuus on ollut Suomessa näkyvästi esillä lokakuun 17. vietettävänä köyhyyden ja syrjäytymisen toimintapäivänä. Tänä vuonna katseet on käännetty hallituksen hyväksymään pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan, jota toteutetaan kymmenessä suurimmassa kaupungissa.
|
